1 STRESSAAN STRESSISTÄ - Maijaviola

STRESSAAN STRESSISTÄ

Mä oon yleensä ihminen, joka stressaa kaikesta jo etukäteen ihan liikaa. Kaikki työmäärä ahistaa ja saan vaan oloni helpottumaan armo...


Mä oon yleensä ihminen, joka stressaa kaikesta jo etukäteen ihan liikaa. Kaikki työmäärä ahistaa ja saan vaan oloni helpottumaan armottomalla tekemisellä. Teen koulussa jatkuvasti töitä. Stressin hetkellä olen aina todella herkässä tilassa ja silloin todella pienikin asia saattaa saada mut purskahtamaan itkuun, koska sillä hetkellä kaikki vaan kaatuu päälle, eikä mistään tunnu näkyvän valon pilkettäkään. Koulu on mulle stressaavampaa nyt kuin koskaan aikaisemmin. Ennen se on vaan sujunut. Nyt se ei vaan suju sen takia, että osaan pyörittää vähän kaavoja. Täytyy oikeasti nähdä vaivaa. Ei ainoastaan lukea, vaan myös ymmärtää ja luonnontieteissä ajatella kaikenlaisia kytkeytymisiä muihin tieteisiin (kemiassa biokemiaan tai fysiikkaan jne). Tämä ei keskellä kovaa stressiä onnistu. Onneksi tähän auttaa kävelylenkki ja soitto äidille. Sen jälkeen alkaakin suorittaminen. Suorittamine jatkuu, kunnes olen vaatimallani tasolla. Taso tavoitetaan ennen tenttiä, ja siksi en yleensä ikinä saa edellisen illan paniikkia. Enää opiskelu ei auta ja kaikki tarvittava on tehty. 




Mä en ole käynyt tänä vuonna kuin kaksi kertaa ulkona opiskelijabileissä. Nii, miettikää!! Vain opiskelijat tietää, että tämä on todella vähän. Suhde alkoholiin on muuttunut myös paljon. Viime syksynä toki kävin bileissä ahkerammin, koska kaikki oli uutta ja hienoa, piti tutustua uusiin ihmisiin. Nyt jotenkin voimat ei mitenkään riitä opintoihin ja juhlimiseen. Tenttien ja koulun jälkeen mä haluan vaan olla. Viimeisten tenttien jälkeen päätin, että lähden vanhempien luokse Lahteen pidemmäksi aikaa. Kyllä kannatti! Sain todella paljon voimaa, ja sen jälkeen kaiken näkee uudesta perspektiivistä. Siskoni luona me laitettiin kasvistortilloja, saunottiin ja katottiin elokuva. Oi vitsit oli ihanaa! 

Surullista kuitenkin on, että Lahdessa ei todella ole enää ketään ystäviä. Kaikki on jo jossain omilla teillään. Mulle ne lukiokaverit oli kuitenkin mun parhaita kavereita. Yhteyksiä on vaikea pitää, kun kaikilla on uudet kuviot. Toki täällä Turussa on yksi ihana lounaskaveri. Ehkä tää Turussa oleminen ei ookaan niin paha. Mulla ei oo Lahdessa ainakaan yhtään sen enempää kavereita. Muutto Tampereelle kuulostaa nyt hyvältä ajatukselta, koska siellä on poikaystävä. Eikö toisaalta pitäisi pitää niistä parista ihanan ihanasta ystävästä kiinni, jotka on täällä Turussa?

Onko uusien hyvien ystävien saaminen vanhempana hankalampaa? Mä olen jotenkin tosi sosiaalinen ihminen, mutta en silti samalla päästä ketä tahansa iholleni. Mun ystäväpiiri on todella suppea, mutta kaveri ja tuttavapiiri laaja. Niitä leffailta- ja illalisystäviä on harvassa, mutta koulukavereita on muille jakaa. Aionkin yrittää pitää niistä leffailtaystävistä kovasti kiinni. Poikaystävän ajasta karsiminen alkaa olla ajankohtaista, kun hyvää ystävää näkee ehkä vain snapchatin välityksellä. Viikonlopuiksi karkaan aina hänen luokseen, mutta senkin ajan voisi käyttää ihan hyvin niiden hyvien ystävien kesken. Ehkä senkin takia tunnen olevani täällä Turussa todella yksinäinen. Enää ei ole sitä mun ihanaa lukiotyttöporukkaa koossa, tai jos on niin harvemmin kuin kerran vuodessa. Aina puuttuu se 'joku', mille me aina naurahdetaankin. 

Nyt joulua kohden oon päättänyt olla itselleni armollisempi. Kursseja ei pidä ahmia liikaa (mutta niitä helpompia biokemian kursseja voi ottaa). Otan aikaa itselleni ja annan itselleni luvan lähteä ulos kavereideni kanssa (pakotan itseni baariin ainakin kerran :-D). Aion yrittää myös tutustua johonkin yliopistokaveriin paremmin, ehkä jopa ystävystymiseen asti. Mä päätän, että lähden sinne Austraaliaan oli tilanne täällä ihan mikä tahansa. Ja ennen kaikkea uskon edelleen siihen, että kaikki järjestyy. 

Miten te käsittelette stressiä ja tuleeko teillä välimatka joidenkin suhteiden väliin?

You Might Also Like

23 kommenttia

  1. Tunnen niin paljon samoja fiiliksiä ja tunteita kuin kirjotit tässä! Mut mikä oli uutta, en tiennyt aiemmin, että säkin asut Turussa :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha ehkä meidän pitää sopia jotkut valokuvaustreffit! :-D

      Delete
    2. Kuulostaa enemmän kuin hyvältä, haha! :-)

      Delete
  2. ah maija fiilaan ihan ku niin moni on lähteny lahesta opiskelemaan!😩

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pari vuotta takaperin tuntu siltä et tuns koko lahen. 😄 En haluu aikuistua vielä...

      Delete
  3. Siis voin niin samaistua tähän tekstiin! Puit sanoiks asiat joita oon miettiny itsekkin! Ihana teksti <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tunnen nyt itseni vähemmän oudoksi ku muilla samoja fiiliksiä! :-D kiitos! <3

      Delete
  4. Mä niin tiedän sun fiilikset nimittäin ite oon ihan hirvee stressaamaan kaikesta! :'D Ps. Upeat kuvat susta<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikka kuinka yrittää olla stressaamatta niin ei auta! Kiitos! <3

      Delete
  5. Kyllä, mä stressaan myös vähän turhan paljon ja välimatkaa on päälle 600km perheeseen ja läheisempiin kavereihin. Mä oon myös sosiaalinen, mutta kyllä mä silti sanoisin että näin aikuisena on vaikeampi löytää uusia kavereita. Tietysti jos opiskelee, niin sieltä usein saa helpommin kavereita :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla ei oo ihan niin paljon, mutta kyllä se muutaman tunnin ajomatkakin vähän estää. Mun opiskelukaverit on tosi erilaisia kun mä, niin ei ehkä sydänystäviä löydy, mutta kavereita toki! :-)

      Delete
  6. Toi teksti stressaamisesta ja opiskelusta oli kuin suoraan mun päästä! Mulla oli myös aluksi tosi ''yksinäinen'' olo kun aloitin opiskelut Raumalla ja tuli koluttua kaikenmaailman opiskelijabileitä yms. Nyt kolmannella vuodella oon ollut niin onnellinen, kun pääs muuttaa takaisin Turkuun, mutta kandistressi ja sivuaineet tuottaa todella paljon hommaa ja päänvaivaa...

    En myös tiennyt, että asut Turussa. Voidaan treffata joskus! :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äääh kaipaan niin paljon töitä, kun ei tarvinnut stressata juurikaan. Töiden jälkeen ei tarvitse miettiä töitä ja tehdä mitääntöihin liittyvää. Koulujutut jotenkin on aina tuolla takareivossa. Voin vaan kuvitella kuinka paljon se kandi stressaakaan. Tsemppiä sulle! ❤️

      Kuulostaa hyvältä! Treffataan ihmeessä! :-)

      Delete
  7. Niin samat fiilikset maikkis! Pitäs kehitellä meijän porukalla jotkut treffit asap🙄 T. u know who

    ReplyDelete
    Replies
    1. I know who ❤️ Pakko oikeest! Posse kokoo!

      Delete
  8. Aikuistumisessa sun muussa kauheinta on just se, kun kaikki ystävät ja kaverit lähtee omille teilleen ja vaikka ne tärkeimmät pysyy, niin niiden kanssa ei enää vietäkkään jokaista arkipäivää, niinkun lukiossa tuli tehtyä. Ite asustelen tällä hetkellä Australiassa ja tän jälkeen ois suuntana Skotlanti - jotenkin siihen vaan tottuu, että okei, aina joku rakas on kaukana ja aina jotakuta ei pääse näkemään niin usein kuin haluais, mut eihän se kyllä yhtään kivaa ole!

    http://fiiaelina.blogspot.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. NIIMPÄ!! Ja varmasti, jos sullakin maisema vaihtuu jatkuvasti, niin koko ajan joutuu sopeutumaan uuteen porukkaan. Mä ite rakastan tuttua ja turvallista. Ne kaikki ihmiset saa arjen tuntumaan ihanemmalta! <3

      Delete
  9. Samaistun sun tekstiin! Ja aivan ihanat kuvat ja ootpa kaunis!

    ReplyDelete
  10. Kiva ja fresh blogi siulla!

    Miun Stressi ilmenee niin että en myönnä koko asiaa. Stressatessa olen kiukkuinen ja väsynyt, varmasti mukavaa kanssa eläville 😅

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!! Tosiaan meillä jokaisella stressi varmasti esiintyy jonkinlaisella väsymyksellä/kiukkuisuudella, joka ei tosiaan oo mukavaa muille. Inhottavia tilanteita syntyy, jos muut eivät ymmärrä sen johtuvan vaan stressistä.

      Delete
  11. Oot kyllä tosi kaunis ja kuvauksellinen! Itellä tuntuu et sama miten sitä päätä kääntelee nii ei ikinä oo hyvä kuvakulma et näyttäis nätiltä XD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kommentti, kiitos paljon! Voi kyllä näitä kuvia räpsitäänkin. Vain noin 5%-10% päätyy blogiin. Pientä treeniä se on tarvinnutkin. :-D Alkaa oppimaan, mitkä kuvakulmat ja asennot itselle sopii parhaiten.

      Delete

Minä

Olen 21-vuotias opiskelija Turusta. Rakastan matkustamista, hyvää ruokaa ja juomaa, muotia sekä kaikkea naisellista. Tunnen oloni mukavaksi lähimmäisten seurassa. En ole kotona makaavaa tyyppiä, vaan aina pitää olla menossa. Haaveenani on päästä opiskelemaan lääketiedettä ja matkustaa maapallon ympäri.

INSTAGRAM: @maijaviola

Yhteydenotot

maija.polvinen@gmail.com
Powered by Blogger.