Kyllä! Mun unelmista tulee vihdoin totta, kun lähden huomenna Islantiin. Olen jo muutaman vuoden ajan haaveillut pääseväni sinne, mutta reissukaveri on ollut hukassa. Nyt vuosien odotus palkitaan ja pääsen näkemään nuo satumaisemat yhdessä siskoni kanssa. Yövymme kaksi yötä Reykjavikissä airbnb-asunnossa, minkä jälkeen vuokraamme camper vanin. Nukumme siis autossa jossain Islannissa. Miettikää nyt, kuinka siistiä!!! :-D Saa nähdä, kuinka paljon kerkeämme näkemään. Meillä on 5-6 päivää aikaa kiertää luontoa. Omasta mielestäni me kerettäisiin kiertämään koko maa, mutta sisko epäili hieman. Se jää siis nähtäväksi.

Luulen, että lokakuu on täydellinen aika nähdä Islantia. Siellä on kauniit värit näin syksyllä. 

On myös hyvin todennäköistä nähdä revontulet, sillä niiden "paras kausi" ulottuu lokakuusta maaliskuuhun. Vuorokauden pimeä aika on tosin hyvin pitkä, mutta ehkä me käytetään se sitten ajamiseen. Jotta pääsette mukaan reissun päälle, kannattaa seurata mua snapchatissa @maijapolvinen ja instagramissa @maijaviola. Kuten olette huomanneet, blogiin kuvat tulevat hieman viiveellä (nimimerkillä: vasta yksi postaus Santorinilta). :-D

Aivan ihanaa syyslomaa!

Shirt & shoes - Zara

Ponytail - Glitter

Denim jacket - Borrowed

Mä toivottelen teille taas aivan ihanaa viikon alkua. Juon aamukahvia sängyssä ja lähden pian lenkille ennen, kuin ryhdyn puurtamaan loputtomia koulutehtäviä. Tämä viikko pitää sisällään paljon töitä, treenaamista ja koulujuttuja. Turun SYÖ-viikot kuitenkin houkuttelee mua lähtemään sushille vielä joku päivä. Sunnuntaina olisi puolestaan luvassa brunssittelua. Kaikki vinkit Turun brunssipaikoista otetaan vastaan, mutta entistä enemmän kasvisruokailijan näkökulmasta. Mä tykkään sellaisesta lounas-tyylisestä brunssista, jossa on erilaisia salaatteja, mutta myös jogurtteja ja marjoja. Taakse jäänyt viikonloppu oli täynnä ihania ystäviä, hyvää ruokaa ja juomaa. On ollut aivan ihana päästä tutustumaan Turkuun enemmän nyt tänä syksynä. Aion ottaakin nyt kaiken irti tästä mun kotikaupungista ja haluaisin myös saada tämän kaupungin tuntumaan oikeastikin kodilta. Se ei ole mulle ikinä aikaisemmin ollut sitä. 

Asusta haluaisin mainita muutaman sanan. Kyseinen paita on jo viime keväältä, kun ostin sen kesäksi Zarasta. Se on vaan niin ihana! Menin kesällä töihin kyseinen paita päällä ja pian sen jälkeen KOLMELLA työkaverillani oli sama paita. :-D Eniweis, ihan kuten mun työkaverit on inspiroituneet mun tyylistä, niin myös minä yhden työkaverini "donitsiponnareista". Vaikka hän pukeutuukin college-paitoihin, mama-farkkuihin ja vansseihin, kuvittelin jo päähäni mustan donitsin, joita tämä ihana työkaverini rokkasi joka päivä. Kerroin ostaneeni mustan samettisen yksilön ja hän sanoikin, että "once you go black you never go back". Vielä yhteen asiaan olen rakastunut tässä asussa: Tukholmasta ostetut nilkkurit. Niitä saa vieläkin Zarasta, joten kannattaa käydä vilkuilemassa. En ole suojannut niitä ja ne ovat saaneet jo jonkin verran osumaa, mutta on ne edelleen aivan ihanat. Sopii farkkujen ja mekon kanssa. 

Photos: Jeannays

Moikka ja ihanaa viikon alkua! Tulin jakamaan teille mun asukuvia parin viikon takaa, kun olin Tampereella. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan aivan ihana! Vietin lauantain tutustuen bloggaajatyttöihin hyvän ruoan ja juoman parissa. Siinä välissä kävimme ottamassa parit kuvat Tampereen näsilinnan pihalla. Jennaa voin kiittää ihanista kuvista! :-) 

Asusta kuitenkin vähän. Pääosassa on valkopilkullinen mekko, jonka ostin kesällä Mangosta. Se on jotenkin niin tyttömäinen! Veikkaan, että se on tällä hetkellä ihan mun lempparimekko. Yleensä olen tykännyt mekoissa pitkistä hihoista, koska ne on käytännöllisempiä arkeen. Tämä mekko kuitenkin palveli mua niin hyvin Santorinin auringon alla, että ne lyhyet hihat olivat tarpeen. Muutenkin pilkulliset kuviot tuntuu olevan se juttu just nyt.

Keskiviikkona lähdimme aikaisin aamulla veneretkelle. Olimme varanneet retken netistä etukäteen (Caldera's Boats). Purjevene oli ihana, vanha ja puinen. Se vei meidät viereisille saarille, joista toinen oli tulivuori. Retkellä oli myös mahdollista käydä kylpemässä lähteessä, mutta päädyimme ottamaan aurinkoa veneessä. Maisemat olivat todella upeat. Oli ihana nähdä saari myös mereltä päin. 

Olimme varanneet retkeksi "sunset in Oía", jolloin purjevene jätti meidät Oían alapuolella olevaan satamaan. Nousimme portaita sellaiset 20 minuuttia, joten siinä tuli kyllä päivän treeni. Yli 30:n celsiusasteen helteessä puski hikeä otsalta jopa minulla! Aasit kuljettivat myös ihmisiä portaita ylös, mutta moiseen eläinrääkkäykseen me ei lähdetty mukaan. Yksi takanamme ollut jenkki tokaisikin, että "must be a hell of a sunset!" :-D

Päästiin yllä näkyviin maisemiin syömään ravintolan parhaaseen pöytään. Olimme yllättyneitä, kun ravintola oli typötyhjä. Ajattelimme jo lähtöä, koska ravintolassa oli pakko olla jotain vikaa, kun siellä ei ollut ketään. Kaikki pöydät olivatkin varattuja auringonlaskuksi. Saatiin paras pöytä, kun lupasimme poistua ennen seitsemää. Kaikki turistit suuntaavat ravintoloihin auringonlaskun aikaan tai sitten juuri sen jälkeen. Tämäkin ravintola täyttyi ihan kokonaan, kun kello tikitti eteenpäin. Suosittelen tekemään pöytävarauksen ravintoloihin, joista näkee auringonlaskun. 

Auringonlaskun aikaan Oíassa oli älyttömän paljon turisteja, mutta vitsit se oli kyllä kaunis paikka. Vaikka auringonlaskun näkeminen Oiassa onkin se "juttu", niin ihan samalla tavalla se laskee muuallakin. Turistien paljous esti lähes kokonaan auringonlaskun näkemisen, mutta saarella oli monta muuta ihanaa paikkaa, joissa näimme auringonlaskun. Näistä lisää myöhemmin. :-)