Heipsan! En tiedä onko ajankohta paras mahdollinen, mutta ajattelin kertoa teille mun vuoden takaisesta reissusta. Kyseessä on varmaan paras koskaan kokemani matka -reilaus ympäri Eurooppaa. Mukana on vähän sekalaisia kuvia matkan varrelta, koska eihän niitä kokemuksia saanut kameraan kuitenkaan samalla tavalla ikuistettua. Tarkoituksenahan ei ollut perustaa blogia, johon nämä kuvat laittaa, mutta niin pääsi kuitenkin käymään. :-D 

Mulla on tällä hetkellä ihan sairaan kova matkakuume. Tiedän, että pian pääsen lähtemäään Austraaliaan, kuhan vaan saan hoidettua koulujutut sellaiseen kondikseen, että se on mahdollista. Näin syksyn tullen varmasti kaikki suunnittelevat reissua jonnekin päin maailmaa. Te kaikki, jotka siellä mietitte reilaamista edes hieman, niin lähtekää!!! Mulla oli monta monta kysymystä reilaamisen suhteen, mutta kaikkein tärkeintä oli, että päätti lähtevänsä. Jos jää liikaa jossittelemaan, ei tule oikeasti lähdettyä. Se jäisi kaduttamaan myöhemmin. Mä olen just sellanen jossittelija, ja mua auttoi hirveästi paras kaverini Reetta, jonka kanssa reissun lähdinkin. Hän vaan sanoi, että "MEHÄN SIT KANS LÄHDETÄÄN". Tiiän, että se ois lähteny vaikka ilman mua, jos oisin alkanu empimään. 

Reetan luokse oon lähdössä myös Austraaliaan, ja edelleen musta tuntuu, että mun on näytettävä, että mähän lähden. :-D Ei voi jättää asiaa vaan suunnitteluvaiheelle, koska mun ystävä olisi vaan siellä maapallon toisella puolella silleen "hahahah siltä jää kaikki näkemättä ja koko elämä elämättä". Mutta nyt vuoden takaiseen reissuun...

Tarkoitus oli lentää Italiian, ja me päädyttiin sitten aloittamaan reilaaminen Milanosta. Olimme siellä muistaakseni 4 tai 5 päivää. Tähän ei tietenkään käytetty "reilaamispäiviä", vaan ensimmäinen päivä, joka merkattiin reililippuun oli se, jolloin astuimme ensimmäistä kertaa junaan. Milano oli ihana ja siellä oli todella paljon nähtävää. Kuitenkin lämmin ilma tukahdutti meidät aluksi ja todellisuus iski vasten kasvoja, kun kävelimme 4 km rinkat selässä linja-autoasemalta ensimmäiselle yöpymispaikalle 40-asteen paahteessa. 

Milanon jälkeen oli tarkoituksena suunnata Venetsiaan, mutta pitkien etäisyyksien takia päätimme vaihtaa Venetsian Firenzeen. Ajatus ei ollut suinkaan huono, sillä Firenze oli yksi kauneimmista  pienistä kaupungeista, joissa olen käynyt. Sen kerkesi aivan hyvin näkemään yhdessä päivässä. Tässä kohtaa reissua kaipasimme jo rannalle, koska kuumuus vei meiltä kaikki voimat. Kaupunki-ilma ei ole millään tavalla raikas... Emme kuitenkaan halunneet valittaa, koska kaikki ketkä olivat kesän 2015 Suomessa olisivat vaihtaneet meidän kanssa paikkoja aivan varmasti.

Rooma oli etappi numero 3. Ei edelleenkään meren rantaan, mutta edes vähän lähemmäs. Roomassa saimme yöpyä myös halvimman yön, ja hotelli ei ollut suinkaan kehnoimmasta päästä. Etäisyys colosseumiin oli hotelliltamme 1 km. Siellä olimme aikomassa lähteä ensimmäistä kertaa juhlimaan, mutta Rooma oli niin kulttuurin kehto, ettei siellä sellaista harrasteta. Päädyimme nauttimaan mojitot homobaariin. 

Mun mielestä kaunein paikka oli La Spezia. Monterosso ja Rio Maggiore olivat suoraan postikorteista. Tonne tiedän haluavani palata vielä joskus. Vihdoin päästiin nauttimaan merestä ja vielä mitä upeimmissa maisemissa. Taisin mainitakin Reetalle, että en voinut uskoa niitä maisemia todeksi. Ainoa miinus oli turistit. Julkkikset suosivat tätä paikkaa, ja se tietää myös paljon turisteja. Oli se kuitenkin niin kaunis paikka, etten ollenkaan ihmettele. 

Saksa oli sellainen, joka ei meitä niinkään (rehellisesti sanottuna) kiinnostanut. Halusimme ottaa sieltä yhden yön, jotta ei tulisi liian pitkää matkaa junassa. Berliini oli listallamme ensimmäisenä, mutta se oli seuraavaan kohteeseen nähden turhan kaukana. Frankfurt oli kohde, jollaista kartaltamme ei vielä löytynyt. Tuo "minimanhattan" oli todella hyvä vaihtoehto meille niin lyhyeksi ajaksi. Siellä nautimme joen varrella viiniä ja vaan katseltiin auringon painumista pilvenpiirtäjien taakse. Myös sen näkemiseen riitti oikein hyvin yksi kokonainen päivä.


Monet aloittavatkin reilinsä täältä, mutta meillä se kuului loppusuoralle. Amsterdam oli aivan ihana. Siellä me päästiin kokemaan myös paras yöelämä, kun selvittiin kotiin vasta seitsemältä seuraavana aamuna. Hotellien hinnat olivat katossa, ja meidän hotelliyön hinnaksi taisi loppupelissä tullakin 100€:a. Kaikesta huolimatta lähdimme vielä nukkumatta kiertelemään tuota omaperäistä kaupunkia. Kamera ei lähtenyt mukaan, mutta puhelimella saimme parit räpsyt otettua.


Kööpenhamina yllätti meidät. Olimme jo Pariisista saakka olleet sillä asenteella, että "kohta reili on ohi". Tiesimme, että jäljellä on enää 3 päivää, mutta saimme silti kyseisestä kaupungista paljon irti. Niin suloinen pieni kaupunki. Ehkä se oli osittain tuo aurinkoinen sää, joka sai meidät liikkeelle. Kävellessämme majoituspaikkaamme saimme kuitenkin niskaamme vettä, kun aivan tyhjästä ilmestyi tummat pilvet ja syntyi myrsky. Kööpenhaminassa oli keskusta todella kaunis. Ihmettelimme kuitenkin suuresti turistien määrää pienen merenneidon edessä (tottakai itse se oli myös nähtävä). Katsokaa nyt sitä! :-D Ei se juurikaan minkäänlaisia tunteita minussa herätä. Sillä ei edes ole minkäänlaista historiallista merkitystä. Nätti tyttö kylläkin...

Tän postauksen tekoon meni ikuisuus. Oli jotenkin ihanaa palata näihin tunnelmiin ja muistella elämäni parasta matkaa. Jos te jotkut siellä harkitsette edes lähteä reilaamaan, mä todellakin suosittelen! Muistan ikuisesti kaikki ne fiilikset, kun pääsimme uuteen paikkaan. Juuri, kun johonkin paikkaan oli rakastumassa, piti lähteä seuraavaan. Kaikista jäi sellainen olo, että "kyllä mä tänne vielä aion tulla". Välttämättä en ihan jokaisessa paikassa tule enää käymään. Se synnyttää mussa edelleen haikean fiiliksen. Maapallolla ja jopa ihan Euroopassa on niin paljon paikkoja, joissa on käytävä, joten miksi palata samaan paikkaan enää uudelleen?

 Mulla iski todella kova masennus, kun palasin Suomeen. Se helpotti, kun vaan päätti ruveta tekemään kaikkea mahdollista. Pyytää kavereita syömään. Karkasinkin pitkäksi aikaa Espooseen poikaystävän luokse ja tehtiin kaikkea mahdollista Helsingissä. Oli ystävän syntymäpäivät ja toisen tuparit, miljoona eri illallista Lahdessa ja Helsingissä, rapujuhlat ja purjehtimista. Pian muutin myöskin Turkuun. Kaikki tämä tekeminen sai unohtamaan sen matkamasennuksen, joka minulla oli. Hyvä vinkki kaikille maailman matkaajille: Kun saavutte Suomeen, täyttäkää kalenterinne tekemisellä ja älkää jääkö kotiin (paitsi nukkumaan mahdollista väsymystä pois).